Onko Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu todella muita lukioita parempi?

Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu sijoittui jälleen tiedotusvälineiden tekemien lukiovertailujen kärkeen. Vertailut perustuvat siihen miten eri lukioiden oppilaat pärjäävät ylioppilaskirjoituksissa. Yhteiskoulun abiturientien keskimääräinen tulos tämän kevään yo-kirjoituksissa oli 22,79 pistettä (neljä pakollista ainetta). Pisteet perustuvat yo-kokeissa saatuhin arvosanoihin niin, että heikoimmasta hyväksytystä tuloksesta eli approbaturista saa 2 pistettä ja toisessa ääripäässä on laudatur josta saa 7 pistettä. Näin ollen heikoin mahdollinen hyväksytty neljän pakollisen aineen suoritus on 8 pistettä kun paras on vastaavasti 28 pistettä.

Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun keskiarvo 22,79 pistettä tarkoittaa siis sitä, että koulun keskiverto-oppilas kirjoittaa yhden Magnan ja kolme Eximiaa (yhteensä 23 pistettä). Onko tuo hyvä vai huono tulos?

Noh, helppo vastaus olisi että se on parempi tulos kuin missään muussa lukiossa. Tuo on tietysti totta, mutta rehellisempää on ottaa huomioon myös se minkälainen keskiarvo lukioon on vaadittu. Suomalaiseen Yhteiskouluun vaaditaan vuosittain peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo joka on yli 9,0. Eximian tai Laudaturin saa jokaisessa Yo-kirjoitusten aineessa 20 % kirjoittajista.

Näiden faktojen valossa on pakko kysyä miten tämä yli 9,0 keskiarvolla lukioon päässyt oppilasmateriaali hyytyy kolmen vuoden aikana niin, etteivät he keskimäärin kykene kaikissa neljässä pakollisessa aineessa sijoittumaan 20 % kärkijoukkoon? Yli yhdeksän keskiarvolla siihen pitäisi kyllä keskimäärin pystyä.

Tarkoituksenani ei ole arvostella jotain yksittäistä koulua vaikka käytinkin tässä Yhteiskoulua esimerkkinä. Haluan sen sijaan tuoda esiin sitä näkökulmaa, että lukioiden eroja on liioiteltu ja jokaisesta normaalikokoisesta lukiosta löytyy useampi ylioppilas, jotka ylittivät parhaan lukion keskiarvotuloksen.

Voivatko opettajat ja oppilaat olla kavereita netin yhteisöpalveluissa?

Internetin yhteisöpalvelut ovat nostaneet jälleen pinnalle koulumaailman ainaisen väittelyaiheen, eli sen voivatko opettaja ja oppilas olla kavereita? Tiedotusvälineissä on nyt nähty kannanottoja joissa opettajia on ohjeistettu olemaan hyväksymättä oppilaiden Facebook-kaveripyyntöjä.

Mielestäni päätäntävalta täytyy näissä kysymyksissä jättää opettajalle, eikä lähteä rakentamaan keinotekoisia restriktioita. Opettajien ja oppilaiden ystävyys ei ole mikään uusi asia, eikä ilmiönä tule koskaan poistumaan. On nimittäin niin, että aina tulee olemaan opettajia jotka jotain kautta tuntevat esim. jonkun oppilaan vanhemmat. Eli jos pelkona on se, että oppilaiden arviointi tulisi jotenkin epäreiluksi, niin se pelko on ollut ennenkin aiheellinen ihan samalla tavalla.

Verkon yhteisöpalveluissa solmittujen ystävyyksien on sitä paitsi kerrottu olevan pääasiassa hyvin pinnallisia. Suuri osa ystävälistoilla olevista henkilöistä on enemmän tai vähemmän pintapuolisia tuttavuuksia. Näin ollen en voi nähdä kovin suuria riskejä opettajien ja oppilaiden nettiystävyydessä itsessään, sen sijaan näen isojakin ongelmia siinä, jos opettaja ei hyväksy kaikkien oppilaiden kaveripyyntöjä vaan ryhtyy valikoivaksi. Mutta se onkin sitten jo ihan toisen keskustelun paikka...

500 euroa viikossa plus huippujulkisuus ei ole huono diili

Tällä viikolla on noussut puhenaiheeksi se, että Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman kilpailijoille maksettiin huhujen mukaan 500 euroa viikkossa siltä ajalta, kun he olivat ohjelmassa mukana. Tätä ovat monet pitäneet nettikeskusteluissa liian pienenä summana.

Olen vahvasti eri mieltä. Suurin osa kilpailijoista oli puhtaita julkkiksia ja he elävät julkisuudesta. Nyt he pääsivät TV-ohjelmaan, jota katsoi jopa 1,5 miljoonaa suomalaista ja heille vielä maksettiin siitä. Väitän, että jos osallistumisesta olisi pitänyt maksaa 500 euroa viikossa tuotantoyhtiölle, olisi halukkaita osallistujia kuitenkin riittänyt yllin kyllin.

On selvää, että osallistujien markkina-arvo omalla alallaan on kasvanut ja he saavat jatkossa enemmän keikkoja sekä voivat pyytää niistä suurempia palkkioita.

Osallistujat eivät välttämättä olleet kaikkein kirkkaimpia tähtiä entuudestaan vaan osan suurimmat hetket olivat ehkä jo takanapäin. Heille ohjelma tarjosi mahdollisuuden nostaa oma ura uuteen nousuun ja osa heistä tulee epäilemättä siinä myös onnistumaan.

Oikeus tuomitsi pojan joka väärensi ikänsä mopokorttiinsa - Oliko tämä tarpeellista?

Riihimäellä asuva poika tuomittiin väärennöksestä käräjäoikeudessa 20 päiväsakkoon.

Vaikka olenkin yleisesti sitä mieltä että on tärkeää noudattaa tarkkaan voimassaolevaa lainsäädäntöä, niin tässä tapauksessa on kyllä käyty oikeutta ihan turhaan. On niin yleistä, että nuoret käyvät ostamassa tupakkaa (tai yrittämässä sitä) joko väärennetyillä tai muilta lainatuilla papereilla, että tämä "rikos" ei enää tunnu rikokselta.

Täytyykin ihmetellä mikä kioskimyyjän motiivi oli tämän tapauksen ilmoittamisessa poliisille? Mitään hyötyähän myyjä ei tästä saanut vaan korkeintaan haittaa, mikäli nuoret päättävät alkaa boikotoida ko. kioskia. Todennäköisesti myyjä on joku tärkeilijä joka näin pääsi pätemään.

Sikainfluenssa - tämän viikon ykkösjuttu

Tällä viikolla on "odoteltu" Meksikossa puhjenneen sikainfluenssa-pandemian tuloa Suomeen. Tätä kirjoittaessani ei tiedossani kuitenkaan vielä ole, että tauti olisi levinnyt tänne asti.

Koska en ole lääketieteen ekspertti en halua sen enempää ottaa kantaa itse tautiin vaan kommentoin mielummin sitä, miten tautia on käsitelty julkisuudessa.

Mielestäni uutisoinnissa on ollut nähtävissä kaksi asiaa jotka suuresti häiritsevät minua. Ensimmäisenä on mainittava suomalaisten iltapäivälehtien taipumus yrittää värittää ja hakea sensaatiota potentiaalisesti näinkin vaarallisen asian tiimoilta. Sanavalinnoilla kuten "tappajatauti" on pyritty ruokkimaan paniikkimielialaa. Olisi toivottavaa että kaupallisuus ja myynniedistämistarkoitus voitaisiin hetkellisesti siirtää taaemmaksi ja keskittyä faktapohjaiseen sekä informatiiviseen uutisointiin.

Toinen ikävä, mutta ei mitenkään odottamaton havainto on ollut kuinka viime päivinä tulleet uutiset siitä, ettei sikainfluenssa olekaan ehkä niin varallinen tauti kuin aluksi oli luultu, ovat ajaneet ensimmäiset "korppikotkat" pesistään. Korppikotkilla tarkoitan tässä yhteydessä ihmisiä, jotka keskittyvät jälkiviisauteen ja sitä kautta irtopisteiden keräilyyn omien poliittisten tai taloudellisten etujen ajamiseksi. Nämä korppikotkat antavat nyt lausuntoja siitä kuinka hallitukset ovat ylireagoineet sikainfluenssan suhteen ja aiheuttaneet näin työttömyyttä, köyhyyttä ja taloudellisia menetyksiä jne. Eipä kuulunut näiltä (jälki)viisailta mitään kommentteja silloin kun ensimmäiset uutiset taudista saapuivat. Taisivat olla silloin ensimmäisten joukossa apteekissa hakemassa hengityssuojaimia?

Lopuksi täytyy todeta, että toivottavasti sikainfluenssa todellakin on vain tämän viikon ykkösjuttu eikä hallitse koko loppuvuotta.